Kerhoreissu Byskelle 9-12.7.2015

Tämän vuoden Kerhoreissu päätettiin tehdä Ruotsiin ja lopulta kohteeksi valikoitui Byskejoki. Noin Oulun korkeudella Perämereen laskevalle Byskelle lähdettiin torstaina 9.7.2015 aamusta neljän miehen voimin. Reissuun lähtivät Antti H, Kimmo L, Tommi P ja Lasse O. Vernu V liittyi joukkoon perjantai iltapäivällä työkiireiltä vapauduttuaan.

Majoituksena toimi Laxstugan eli erään paikallisen pihapiirisssä oleva pieni kahden huoneen asunto, josta löytyi sähköt, sisävessat, suihkut jne. eli majoitus oli viimeisen päälle. Paikallinen kalastustyyli on että pooleja käydään läpi ja välttämättä yhdessä paikassa ei heitetä kuin lasku tai kaksi. Tiet kulkevat jokivartta pitkin joten siirtyminen poolilta toiselle käy helposti. Mekin kartoitimme jokivartta 60 kilometrin matkalta, hienoja pooleja löytyy jokaiseen makuu. Alkuviikosta vesi oli noussut 30-40cm, joten olosuhteet piti olla hyvät nouskalojen pyyntiin.

Kalalle päästiin siis torstai iltapäivästä. Avauspaikaksi valikoitui 1. ja 2.zonen saumalla oleva "Eskilssin" niska, josta kevään reisulla saimme 92cm lohen. Hieno paikka, muutamia hyppyjä nähtiin, mutta ei kontaktia kaloihin. Paikan vaihto ja vuorossa oli Skogforssin alue 3.zonella, mistä löytyi kaksi hienoa poolia. Täällä sitten saatiinkin kontaktia kaloihin: Lasse karkuutti ensin kosken niskalta lohiluokan kalan ja Tommi sai kosken väliniskalta kirkkaan 2,5kg kalan. Hieno avaus reissulle. Kalaa myös näkyi jatkuvalla syötöllä, mikä antoi uskoa kalastukseen.

Perjantai aamuna suuntasimme kartoittamaan 5.zonen pooleja. Saalistilaston mukaan ko. zonelta oli kalaa tullut viime aikoina, mikä motivoi autoilemaan tunnin verran ylävirtaan. Makean näköisiä pooleja löytyikin, mutta siiman päähän kaloja ei saatu. Jututimme eräällä poolilla rovaniemeläisiä perhomiehiä, toinen kertoi olevansa kolmatta viikkoa Byskellä, mutta kuluneella viikolla oli ollut vain yksi tapahtuma, joka sekin oli karannut. Siihen nähden reissumme oli alkanut hyvin.

Iltapäiväksi palasimme paikallisen pizzerian kautta majoitukseen odottamaan, että Vernu liittyy joukkoon. Illaksi suuntasimme edellisen illan pelipaikoille Skogforssiin. Kalloja näkyi edellee ja pääsimme Tommin todistamaan kun paikalline rantautti 84cm jalan "väliniskalta" eli Tommin eiliseltä ottipaikalta. Muita tapahtumia ei enää sille illalle saatu, mutta mielenkiinnolla seurasimme erään paikallisen gurun kalastusta yhden käden vehkeillä. Mukava olisi ollut nähdä mitä tapahtuu kun kympin kala nappaa aivan kosken niskaimusta.. Kosket Byskellä ovat yleensä melko jyrkkiä ja kivikkoisia, joten kalan päästäminen koskeen on melko varmasti yhtä kuin kalan menetys.

Viimeinen kalastuspäivä aloittettiin tunnetulta peltopoolilta, mitä saimme kalastaa keskenämme, mikäli lampaita ei lasketa. Hieno ja varmaan joen suosituin pooli, jossa on kalastettavaa kolmelle kalastajalle kerralla. Tällä kertaa se ei kuitenkaan ollut maineensa veroinen, pari hyppyä nähtiin, siinä kaikki.

Todella maittavan lounaan (Sihteerin spesiaali eli paistettu lohi valkoviinikastikkeella, uudet perunat) ja siestan jälkeen suunnattiin ylävirtaan kartoittamaan uusia alueita. Hällforssista löytyikin makean näköinen pitkä niska virta, mistä alkoi todella voimakas koski. Kaloja näkyi heti, niin lohia kuin pintovia harjuksiakin. Kovasta yrityksestä huolimatta ainoaksi tapahtumaksi jäi Tommin karkuuttama 4-5 kilon kalan. Hiukan haikein mielin lähdimme yöllä takaisin majoitukseen, aamulla alkaisi moottorimarssi kotia kohti. Kotimatka sujuikin kivuttomasti reissua analysoiden ja tulevia suunnitellen.

Reissun anti oli kaksijakoinen. Toisaalta saalis oli vaisu siihen nähden miten paljon kalaa nähtiin. Suurinosa nähdyistä oli "asentokaloja", joita ei ainakaan tällä kertaa saatu nappaamaan. "Uutta" kalaa oli ainakin ensimmäisenä iltana liikenteessä, mutta nousu hiipui viikonloppua kohden, tämä oli kotimatkan analyysin tulos.

Positiivistakin löytyi paljon: joki on hieno ja kohtuu matkan päässä, tutustuttiin kymmenkuntaan pooliin; mikä on sijoitus tulevia reissuja varten sekä reissun ensikertalainen lohijoella oppi parissa illassa sen mihin "omin päin touhutessa" olisi mennyt pari vuotta. Helppo oli todeta kotimatkalla että Byskelle on päästävä joskus takaisin, ajankohta vain kuukautta aiemmin kuin mitä nyt oltiin.

Kiitos mukanaolleille!

-AHo-

Byske 18-21.5.2015

Kauden 2015 avaus tapahtui poikkeuksellisen aikaisin, jo toukokuun puolenvälin jälkeen Ruotsin Byske-joella. Meritaimenet nousevat aikaisen keväällä jokeen, mutta palaavat takaisin mereen veden noustua kymmeneen asteeseen ja noita taimenia lähdimme tavoittelemaan neljän miehen osastolla. Muut olivat kokeneita Bysken kävijöitä, itse pääsin siivellä tutustumaan jokeen.

Byske sijaitsee Haaparannasta noin 200 kilometriä etelään rannikkoa pitkin. Bysken kylä pieni taajama jonka läpi joki virtaa ja laskee mereen pari kilometriä keskustasta. Joki ei ole aivan pieni, kuvista näkee koko luokan ja tänä vuonna tulva oli tuollakin poikkeuksellisen kova. Paikalliset eivät edes kalastaneet noin korkeassa vedessä, muutamia turisteja tavattiin mutta vähän oli kalamiehiä vielä jokivarressa. Joen alaosa on kulkee "urbaanissa" ympäristössä, peltojen ja asutuksen keskellä. Ylempää löytyy erämaisempaakin aluetta.

Paikalliset ovat hyvin avoimia ja kalastaja kokee olonsa tervetulleeksi joella. Parkkipaikat on merkitty tienvarteen, tulipaikat ja polttopuut ovat valmiina kalastajille, luvanostoon on keskellä kylää "ottomaatti": erittäin hyvät olosuhteet kalastukselle!

Vettä huilasi siis paljon, mutta jotain sentään saatiin. Yksi kirkas nousulohi noin 9kg, yksi kirkas mitta taimen 1,8kg ja alamitta taimenia alle 50cm puolenkymmentä. Lisäksi sykettä hetken nosti yksi 88cm talvikkolohi. Ottiperhoina mittakaloilla Bysken luottokamppeet Den vanliga ja Banana fly. Siimoina käytettiin skagitteja synkillä kärjillä varustettuina. Vesi oli noin kuusi asteista. Uistinta kaverit heittivät myös, mutta edellis vuodesta poiketen niihin ei tullut tapahtumia.

Tuonne suunnataan uudestaan heinäkuun alkupuolella Kerhon porukalla. Lisätietoa kiinnostuneille etusivulla.

-AHO-

Kolajoki 2013

22.6.2013 lähti Suomussalmelta autollinen kalamiehiä (Jari Juntunen, Perttu Kivijärvi sekä Harri Jäntti) kohti Ivaloa. Ivalosta seuraan liittyi kaksi Riihimäen miestä sekä se pakollinen turkulainen ja sieltä matkaa jatkettiin venäläisellä pikkubussilla kohti Murmanskia ja n.50km siitä etelään kola-ja kitsajoen haarassa olevaan hotelli Caravellaan. Perille päästyä Ivalo-Murmansk välisen pikataipaleen röykytys painoi jokaisella sen verran niskassa että nukkumaan mentiin heti iltapalan jälkeen. 

Reissun avauspäivä alkoi rytinällä Pump-poolissa, allekirjoittaneella viides heitto niskalle ja heti vapa taipuu raskaati. 40m:n raju spurtti ja kala parkkeeraa vastarannalla olevaan monttuun ja jää sinne juromaan. Pääsin itse kahlaamaan heittokiveltä rannalle ja rupesin varovasti pumppaamaan siimaa sisään. vasta noin 10m:päässä rannasta kala aloittaa varsinaisen vääntämisen ja yrittää alapuoliseen koskeen. Ensimmäinen pysäytys yritys onnistuu puolasta kiinni pitämällä mutta toinen oli liikaa ja kala vetää paremman kortin. Sen verran siinä kalaa päästiin näkemään ja kuvaamaan että ehkä jopa +8kg vähän jo tummunut yksilö oli kyseessä. Noin puoli tuntia kerkesi kulua kunnes yläpuolisen kosken loppuliu`ussa Pertulla omasta mielestään totaalisen epäonnistuneen heiton seurauksena vapa nyökkää todella raskaasti. Kala veteli tasasen vahvoja vetoja kohti alla olevaa suvantoa ja Jari kehottikin Perttua nauttimaan kaikessa rauhassa tilanteesta, ja niin hän myös tekikin koska parempaa paikkaa kalan väsyttämiseen ei heti tule mieleen… Väkevää vääntöä siiman molemmissa päissä kesti 15min kunnes Lohi saatin rannalle mitattavaksi ja kuvattavaksi. Kirkas 10,2kg lohi sai vapautensa ja enpä ole itse monesti yhtä tyytyväistä kalamiestä ja yhtä nättiä kalaa nähnyt. Perhona taisi olla Pertun sitoma 2-haarainen Garry.

Toinen päivä meni heiton harjoitteluksi Pump- ja monika-poolilla vaikka paljon jalka-ja lohiluokan kalaa nähtiinkin muttei siiman päähän saatu.

Kolmantena aamuna oltiin varhain liikkeellä ja kohteena alempi monika-pool. Toisella laskulla Cascade shrimppiin kolahti ja vajaan 10min väsyttelyn jälkeen pääsin pitelemään käsissäni 7,2kg kirkasta lohta ja arvatenkin silloin tuntu velatkin saatavilta kun omaa ennätystä siirrettiin mutamalla kilolla ylös päin. Päivällä lämpötila nousi helle lukemiin ja muutamia karkuutuksia päivän mittaan nähtiin sekä iltapäivällä Perttu rantautti titin.

Seuraavina päivinä joen vesi lämpeni n.20 asteeseen ja pienehköä tittiä alkoi nousta jokeen. Meidän porukalle ei juuri muuta mainittavaa tullut kuin joitakin karkuutuksia ja pari rannalle asti saatua tittiä. Etelä suomen pojat kunnostautui ja käyttivät käsisään 80,84 ja 85cm kalat  ja "pakollinen turkulainen" karkuutti lohiluokan kalan sekä itse matkanjärjestäjä katkotti perukkeensa sekä heittosiimansa samalle päivää kahden eri kalan kanssa. Eipä tainnut olla hänen päivä silloin…

Loppu reissun ajan helle vaivasi ja joki hiljeni lukun ottamatta viimeisen päivän iltaa jolloin Riihimäen kaverit kyytiä odotellessaan Loparskaja nimisen kylän riippusillan alla päättivät kuitenkin vielä kastella perhonsa semmoisin seuraamuksin että tunnin aikana käyttivä käsissään kaksi kympin kalaa sekä yhden muistaakseni seiskan… paikka josta em. kalat saatiin ei ole varsinaisesti mikään nimetty pooli tai vastaava perinteinen heittopaikka vaan tasainen ränni josta kuulemma todella harvoin on kukaan mitään saanut. Noh itse en ainakaan jätä seuraavalla kerralla kyseistä päikkaa heittämättä.

Kalastus kolalla  tapahtuu täysin C&R-periaatteella ja kalastettavaa aluetta riittää kaikille joten ruuhkaa ei millään poolilla esiinny muulloin kuin silloin kun ylävirrasta oppaiden kumiveneillä lipuvat keski-eurooppalaiset varakkaat "herrasmiehet" päättävät jäädä tuntikausiksi piiskaamaan samoille jalansijoilleen. Suurin osa kalastajista kulkeekin kumiveneillä oppaiden kanssa jokea alas ja pysähtelevät välillä kalastelemaan ns.ottipaikoilta. 

Maisemat eivät kolalla juuri kotisuomen näkymistä eroa ja joen länsirannalla kulkeva murmanskiin johtava vilkas liikenteinen rautatie aiheuttaa joissakin paikoissa melua ja näin veeärräläisenä arjesta irti pääseminen oli ajoittain haastavaa, mutta kalastaminen se pääasia kai onkin eikä maisemien katselu. 

Kalastajia joella oli ympäri eurooppaa ja eräs kanadalainen pinturimies joka puheidensa mukaan oli kahden viikon aikana tartuttanut erilaisilla pintaperhoilla 21 lohta joista rantaan asti 13kpl suurimman ollessa n.11kg.

Matkalaiset majoittuivat Caravella-hotellissa jossa myös syötiin aamiainen ja päivällinen jotka olivat olosuhteisiin nähden ihan hyvät, vaikkei aina tiennytkään mitä suuhunsa pisti ja ehkä parempi niin, koska edelliseen reissuun verrattuna kulkukoiria näkyi huolestuttavan vähän…;)

Kesän 2013 paras viikko Kolalla antoi huimat 99 lohta (7 vapaa) ja suurin rannalle saatu kala oli 18kg. 

Paras viikkosaalis yhdelle kalastajalle oli 32 lohta viikkoon!!!

Kesää 2014 odotellessa:

Harri Jäntti

Teno 2013 (kirjoitettu 17.6.2013)

Kauden aloitus Tenojoella on sujunut sään puolesta poikkeuksellisissa merkeissä. Aikainen ja ennätyslämmin kevät ovat tuoneet kesän pohjoiseen viikkoja normaalia aiemmin. Lämpöaalto vaikutti myös veden lämpöön, +16 astetta kesäkuun toisella viikolla on todella erikoista, sittemmin vedenlämpö on laskenut kymmenen asteen tuntumaan.

Kalastuksellisesti kaksi ensimmäistä viikkoa ovat olleet vaisuja, perinteiseen tapaan. Vaikuttaa että aikainen kevät ei aikaistanut lohen nousua. "Lohi ei Jäämeressä tiedä että Utsjoella on kesä", kuten eräs paikallinen asian ilmaisi. 

Hiljaisesta alusta huolimatta kerholaiset ovat päässeet kosketuksiin lohen. Antti O piteli tovin lohiluokan kalaa jo ensimmäisellä viikolla Särkillä. Mauno avasi pelin Särkiltä sunnuntaina 15.6 kahdella kalalla, 5,8kg ja 2,9kg. Muitakin tapahtumia oli ollut, muun muassa iso kala joka karkasi otettuaan spurtin Norjan puolelle. Tuo 15.6 oli ensimmäinen päivä jolloin Boratbockan särkiltä saatiin useampia kaloja. Jospa se siitä virkistyy.

Allekirjoittaneen pikainen kolmen luvan reissu Tenolle päättyi MP-osastolle. Kaksi ensimmäistä lupaa jahdattiin isoa Norjan puolella Alaköngästä ja Piltamoa. Viimeinen päivä meni Särkillä, mutta tällä kertaa ei tärpännyt. Hiljaista oli kaiken kaikkiaan, kaksi titin hyppyä nähtiin, poislähtö tuli juuri kun kaloja alkoi nousta. Normi homma.

Alkanneella viikolla Tenolla on kerholaisista ainakin Särkillä osastot Seppänen ja Oittinen. Saaliita ja kuvia kaitetaan tänne näkyviin heti kun niitä saadaan!

-AHo-

Neiden 31.5-10.6.2013

Jo perinteeksi muodostuneena tapana Suomussalmen perhokalastajien osasto suuntasi Näätämölle lohikauden 2013 avaukseen. Olosuhteet ensimmäisellä viikolla olivat tänä vuonna hyvinkin poikkeukselliset lämpötilan kohotessa pahimmillaan lähes +30`C, asuntovaunussa +40`C. Vedenkorkeus oli hieman keskimääräistä alhaisempi, kalastusta ajatellen sopivalla korkeudella. Lämmin vesi (+16-18`C) suosi perhomiehiä puukalan uittajiin verrattuna.

Kalan nousu on ollut huonoa ajankohtaan nähden, mikä näkyy saalistilastoissa. Perhokerhon osaston saalis tähän mennessä muodostuu Kimmon rannalta heittämästä 8kg:n lohesta sekä Pekan kahdesta ja Matin yhdestä jalkaluokan kalasta. Saalistilastoa perhokerhon osalta päivitetään tälle palstalle pitkin kesää.

Vuokki 21.4.2013

Siimojen oikomisreissu Vuokin koskikalastusalueelle 21.4.2013. Saavuttiin kertin (Harri Jäntti) kanssa vuokkiin siinä 11sta aikoihin ja mentiin perinteisesti ensimmäiseksi Saapaskosken sillalle tarkastelemaan vesitilannetta ja sumukorentojen kuoriutumista. Vesitilanne ajankohtaan nähden aikalailla normaali ja muutamia sumukorentojakin lenteli. Tämän jälkeen ostettiin luvat ja tempastiin kurakamppeet niskaan ja siirryttiin Paasonkosken parkkipaikalle. Tästä lähettiin tarpomaan kohti Palokosken niska-aluetta keskustellen kevyesti taimenen sumukorentokalastuksesta ja muusta mukavasta vaikka kummallakin todennäköisesti poltteli pitkän talven jälkeen päästä mahdollisimman nopeasti veteen oikomaan siimoja ja lopettaa turhanpäiväinen jeesustelu. Juurikkanivan laavun kohilla manailtiin kumpikin hyvää kuntoa hangessa tarpoessa. Loppujenlopuksi saavuttiin Palokosken nuotiopaikalle jossa koottiin vavat sekä hierottiin kilpaa tärisevin käsin Michael Jacksonit siiman päähän. Kertti olikin tässä vaiheessa etevämpi ja lähti tulipaikalta noin 30sekuntia ennen kiitämään kohti niska-aluetta, mutta elähän mitään, Kertti oli taimenen kiihkossaan jättänyt tupakansytytin vehkeet autoon ja näin sain etumatkan kiinni ja lopulta olinkin ennen Kerttiä niska-alueella ja tietenkin menin heti parhaille paikoille. Palokoskella kalat loistivat poissaolollaan ja ainuiksi havainnoiksi jäi muutama räpiköivä sumari vedenpinnalla. Palokosken tulipaikalla Kertti vetäsi naamaan Vaasan ruispalat ja oisi allekirjoittanutkin varmaan syönyt mutta jätinpä leivät Kaljuskylälle. Onneksi oli etes legendaarinen punainen Kahvi-Roope tullut reppuun mukaan jossa tarinoiden mukaan kotona laitettu 90asteinen tee on parin tunnin jälkeen luonnossa ensimmäisellä aukaisukerralle noin 95asteista. Tästä siirryttiin Juurikkanivan kautta Paasonkosken välisuvantoon tarkastelemaan tilannetta ja hetken päästä näkyikin ensimmäinen taimenen pintakäynti johon viipyilemättä tai jos rehellisiä ollaan niin odottelin sen aikaa että Kertti sai kameravehkeet kaivettua repusta niin heti tämän jälkeen tarjosin perhoa ja toisella heitolla kiinni. Lyhyen väsyttelyn jälkeen taimen rannalle ja pakolliset poseeraukset kameralle ja kalan mittaus jonka jälkeen kala takaisin veteen kasvamaan. Tämän jälkeen alkoikin kaloja pintomaan tasaiseen tahtiin ympäri suvantoa noin 13-15 välisellä ajalla, mutta ei saatu enempää tartutuksia aikaiseksi. Sumukorentoja oli pinnalla jonkinverran, muttei kalat niistä välittäneet vaan söivät pintakalvosta ilmeisesti sumukorennon nymfiä jolla aikaisemmin mainittu kalakin tuli. Kertti siinä kokeili kaikenlaisia syöttejä pintoville kaloille van eipä tietenkään saanut kosketustakaan kalaoihin. Tuumasipa siinä vielä että pitäisi olla kalvoroikkuja millä kaloja saisi... Lähdettiin Paasonkoskelta noin 16sta aikoihin ja pyörähdettiin vielä Saapaskosken niskalla oikomassa hetken siimoja ja pakkailtiin kamppeet autoon ja lähdettiin kotia kohti yksi sumarireissu rikkaampana. Ja tälläkin reissulla oppi sen verran että pitäisi ilmeisesti olla niitä Kertin mainitsemia kalvoroikkujiakin matkassa :)

Lasse O.

Talven pilkkisaaliita

Menneen talven pilkkikuvia odotellessa tässä muutama linkki Ruotsin lapin reissulta

Rautupilkillä

Taimenen väsytys

Hossa 5-7.4.2013

Suomussalmen Perhokalastajien tämän vuoden pilkkiretki vietettiin aurinkoisessa Hossassa. Ahven ei ollut oikein syönnillään, mutta ei sillä niin väliä: jäi hyvin aikaa muistella menneitä ja suunnitella tulevia kesiä perhokalastuksen parissa.

Alibiahvenet kuitenkin saatiin, suurimpana Samun Umpi-Valkeisesta pilkkimä 750 grammainen. Muutamia muitakin puoli kiloisia nousi jäälle, mutta tapahtumat jäivät valitettavan vähäiseksi. Ja niin kuin aina, ne suurimmat karkuuttivat itsensä.

Paanajärvi 9-12.7.2012

Onnistuin viime kesänä änkeämään itseni porukkaan, joka on jo useana kesänä suunnannut taimenen pyyntiin Venäjän Paanajärvelle. Reissu sijoittui heinäkuun alkupuolelle  ja matkaan lähti 11 miestä, joista yhdeksän kalasti aktiivisesti. Maanantai 9.7 oli matkapäivä, aamulla kokoonnuttiin Kuusamoon, josta yhdellä pikkubussilla ja peräkärryllä matkaa jatkettiin äiti Venäjän huomaan. Jouhevasti sujuneiden rajamuodollisuuksien ja moottorimarssin jälkeen viimeiset peruselintarvikkeet hankittiin Pääjärveltä, josta saatiin myös kalastusluvat Paanajärven kansallispuiston opastuskeskuksesta. Matka jatkui, loppumatkasta ylitimme Pää- ja Paanajärveä yhdistävän Olangajoen, jota tulisimme kalastamaan seuraavat päivät. Kokeneemmat Olangan kävijät ilmoittavat veden olevan korkealla ja paljon näköisesti vettä virtasikin Pääjärveä kohti. Tulikin jätettyä ne lohivehkeet ja synkät siimat pois matkasta…

Kalastimme siis Paanajärvestä laskemaan lähtevää Olangajokea, sen ensimmäisiä luvallisia koskia. Majoituksenamme toiminut hirsimökki sijaitsi Olangan ”niskalta” muutama sata metriä alaspäin, juuri kalastusrajan kohdalla. Kielletylle alueelle jäi yksi sitäkin makeampi koskenpätkä. Mahdollisuus oli myös uistella kansallispuiston veneillä Paanajärvellä. Kansallispuiston veneillä oli lisäksi mahdollisuus siirtyä joen vastarannalle, oli nimittäin sen verran vettä ettei ihan yli yltänyt nakkaamaan.

Vesi oli siis ylhäällä ja lämpötilaltaan 11-13 asteisesta eli makimoilleen. Heti alusta asti oli merkit että kalaa liikkuu paremmin kuin edellisinä vuosina ja kalaa saatiinkin hyvin rannallakin asti. Vesitilanteesta johtuen suurin osa kaloista saatiin puukaloilla, suurin osa kalasti sekä perholla että uistimella. Noin kymmenestä mittataimenesta kaksi saatiin perholla ja loput uistimella, näistä pari-kolme järveltä uistelemalla. Keskipaino kaloilla arviolta kolmen kilon huiteilla, suurimpien ollessa 7,7kg ja 5,4kg

Omalle kohdalle sattui tuo ensin mainittu, "kerran elämässä" kala. Kala otti 10.7 puolilta öin ”kotikosken” niskalta violetin sävyiseen streameriin. Varttitunnin tiukahkon väännön ja kahden epäonnistuneen pyrstönostoyrityksen onnistuin syliotteella taikinoimaan kalan kuiville. Murphyn lain mukaan olin tietysti yksin ja ilman koukkua. No loppu hyvin, kaikki hyvin. Sen verran tappiota tuli että nostovaiheessa takavasempaan lähteneestä vavasta napsahti kärki poikki, joten viimeinen päivä kalastettiin varavehkeillä.

Harjusta joessa on hyvin. Sen verran pyydettiin että savuharrit saatiin, mikä ei tuottanut ongelmaa. Isommat harjukset pitivät mielen virkeänä myös taimenperhoja uitellessa. Itsellänikin meni harjusrekordi uusiksi, 46 cm kelpuutti ison punaisen mudlerpäisen streamerin. Onhan se kyllä vähän väärin pyydetty kahden käden vehkeillä..

Viimeinen kalastuspäivä meni edellä mainitusta syystä itsellä veneillessä Paanajärvellä, meinasipa vähän ohimoitakin kiristellä. Eipä siinä, ei tehnyt pahaa tutustua noihin kansallishistoriallisiinkin maisemiin. Voin kyllä suositella jokaiselle, sen verran hulppeat maisemat ovat Paanajärvellä. Viimeisen päivän paluumatka sujui nätisti, Suomen puolella oltiin hyvissä ajoin.

Meillä oli suomalainen matkanjärjestäjä joka hoiti kaiken byrokratian passeja ja viisumeja lukuun ottamatta asiakkaiden puolesta. Reissu oli kaikin puolin onnsitunut, kiitos ammattitaitoisen matkanjärjestäjän ja hyvän porukan. Ja kuten tuli todettua, maisemat olivat kuin suomifilmistä. Tässä vielä linkki matkanjärjestäjän kotisivuille, jos joku kiinnostui enemmän:http://kalastus-kulttuuri-matkat.com/

AHo

KESÄN 2010 LOHENKALASTUSMATKAT  NEIDENELVALLE

 

Reino ( Renne ) Kaartinen

 

14.6 - 2.7 JA 27.7 - 5.8

 

Lähdimme ajelemaan Ainon kanssa kohti Neideniä maanantaina 14.6 aamupäivällä. Piispajärven kohdalla ajaessa muistin, että hyrräkelalaatikko taisi jäädä kalastusvälinekaappiin. Seuraavalle levikkeelle auto pysäyksiin ja asuntovaunun tarkastukseen. Totesin että kotiin hyrräkelat jäivät. Siinä sitten pientä neuvonpitoa ja vaimon moitteita kuunnellessa päätettiin, että ostetaan Kuusamosta uusi kela.

Niin sitten käytiin ostamassa Tärpistä uusi Ambassadeur 7000 Salmon Special kela. Kela oli vielä tarjouksessa, sain sen 99 euroon. Tuttu kauppias arvasi minne ollaan menossa. Kertoi itse tulevansa juhannuksen aikaan viikon lohireissulle Neideniin perheineen. Oli saanut vuokrattua talon kalakaverinsa kanssa Hotellin läheltä.

Siitä sitten ajeltiin Kemijärvelle, jossa olikin jo lounasaika. Sitten matka jatkui kohti pohjoista. Sodankylässä oli auton tankkaus ja samalla kahvitauko. Illalla yöpymispaikaksi tuli jälleen Myössäjärvi, jossa ei ollut tällä kertaa muita yöpyjiä. Aamulla sitten matka jatkui Inariin, jossa auto tankkaus. Sitten ajo jatkui kohti Neideniä.  Olimme Neidenissä puolenpäivän aikoihin.

Matkosken Armas ja Ulla olivat vaunuineen majoittuneet kentälle. Muita vaunuja ei ollut paikalla. Pääsin kerrankin valitsemaan hyvän paikan vaunulle läheltä jokirantaa. Vaunun laitossa menikin pari tuntia. Lepäilyä ja kahvitauko ennen kuin lähdimme käymään könkäällä. Vesi näytti olevan vähän turhan korkealla perhonheittoa ajatellen. Kävimme myös Korpiniemessä jossa oli Suomussalmelaisia pari asuntovaunu lastillista lohihommissa. Saaliit olivat olleet heikkoja. Salmirinteen Pekka oli kuitenkin saanut 13,5 kg lohen kosken alta vaappua soutamalla. Korpinivan veneet kävimme katsomassa ja sitten takaisin Fjellstueen.

Sitten oli vuorossa kalastusvälineiden desinfiointi ja lupien osto sekä veneen varaus kesän lohenkalastuksen aloitusta varten.

1. Lupa 15  - 16. 6

Ostin soutuluvan, kun vettä oli vielä reilunlaisesti pelkästään heittokalastusta varten. Kaksi ensimmäistä laskua meni ilman tärppiäkään. Kolmannella laskulla klo 02.30 Korpiniemen pellon yläpään kohdalla ollessani juuri kääntämässä venettä rannan lähellä huomasin vavan kärjen hieman oudosti värähtävän. Samassa huomasin veneen vieressä ison lohen hyppäävän ilmaan ja silloin vapa taipui ja kelan räikkä alkoi pärisemään. Otin vavan käteen, lohi veti vauhdilla ylävirtaan. Laitoin vavan polvien väliin ja soudin lähelle toista rantaa tyynempään veteen. Lohi ei enää vetänyt ylävirtaan, vaan hyppäsi vielä 2 kertaa. Arvioin lohen noin metrin mittaiseksi. Sain pumpattua lohen veneen kohdalle keskelle jokea. Sitten lohi lähi vetämään ylävirtaan. Hetken päästä tunsin että nyt se pääsi irti. Vilkaisin kelloa ja totesin että 5 minuuttia se kesti. Ei ollut minun lohi. Hyvin kuitenkin lohireissu oli alkanut. Kelasin vaapun veneeseen ja tarkastin sen sekä tein uuden solmun. Jatkoin laskua Korpinivaan. Nivan alapuolella vapa jälleen taipui. Kala veti alavirtaan päin ja tuntui aluksi hyvänkokoiselta. Tovin sain väsytellä kalaa ennen kuin sain sen veneeseen. Oli sitten kesän ensimmäinen ja lohireissu oli pelastettu 2,3 kg:n täisellä titillä. Sitten oli levon aika.

Aamupäivällä menin takaisin joelle puoli yhdeksän aikoihin. Tein kaksi laskua aina Korpinivan alapuolelle asti toisen vaappua uittaen toisen perho siiman päässä ilman tapahtumia. Kolmannelle laskulle sidoin siimaan 2/0 kokoa olevan luottoperhoni. Ketään muita ei ollut soutuvuoroa odottamassa, joten en pitänyt kiirettä lähteä laskemaan, annoin joen rauhoittua.

Laskun alussa huomasin kosken alla lohen räiskäyttävän joen pinnassa. Laskin alaspäin virtaa. Hyllyn alla lohi otti perhoon ja meni heti rantaväylään ja lähti uimaan ylävirtaan. Annoin veneen lipua aivan rannan tuntumaan. Lohi palasi alaspäin ja alkoi kiertää venettä muutaman metrin etäisyydellä. Koukkasin lohen veneeseen rantaväylässä. Lupa oli sitten käytetty. Kello oli 13.30. Lohi painoi tasan 7 kiloa ja oli 89 cm pitkä. Sää oli pilvipoutainen, välillä tihkusadetta, välillä aurinkokin paistoi. Lämpötila + 12 C. Olipas hyvä lohikauden aloituslupa!

2. Lupa  17 - 18.6

Ostin perhoalueluvan.  Kalastelin siltamontulla ja ns. venerannassa. Kalastajia oli kohtuullisesti, noin 15 henkilöä. Näin heidän saavan 6 lohta. Itselläni ei ollut tärppiäkään koko luvalla. Vettä oli mielestäni hieman liikaa perhohommiin rannalta. Siellä missä pääsi heittopaikoille, olisi joutunut jonon jatkoksi odottamaan heittovuoroa. Minä en ole koskaan oikein tykännyt lohijoella istua kivillä heittovuoroa odottaen.

3. Lupa 19 - 20.6

Perhoaluelupa. Illalla menin heittelemään alakarille, jossa oli 3 kalastajaa. Keskipeiliin oli jonottamassa 4 kalastajaa.  Kukaan ei saanut yhtään tärppiä kosken alaosan alueella. Niinpä lähdin nukkumaan klo 2 aikaan.

Aamulla palasin joelle klo 7 aikoihin ja menin venerantaan. Siellä oli 2 kuusamolaista miestä ja Teemu Haggvist,  joka kertoi saaneensa yöllä yli 4 kg lohen. Noin klo 9 aikaan kuusamolainen sai titin oranssisiipisellä Garrylla. Ennen puolta päivää ensin kuusamolaiset ja sitten Teemu lähtivät pois. Jäin yksin paikalle. Muutamia lohia hyppeli virrassa harvakseltaan. Keskikarin puolella oli yhdellä kalastajalla titti vähän aikaa kiinni. Pian rantaa saapui

nuorimies joka sanoi olevansa Kokemäeltä. Menin heittämään ja noin klo 12.20 lohi otti perhoon. Varovasti väsyttelin kesän ensimmäistä heittämällä kalastamaani lohta. Työnsin lohen pyrstöstä rannalle. Digitaalivaaka näytti kalan  painoksi 3,8 kg. Kohta paikalle saapui norjalainen kalastaja kahden vavan kanssa. Heti perään nuori nainen ja mies, jotka olivat kalastuksenvalvojia. Näytin heille kalastusluvat vaikka he eivät niitä pyytäneet. Nainen osasi puhua suomea melko hyvin ja kysyi onko tullut lohta. Noin klo 13.30 lohi otti samaan perhoon. Oli isompi kuin saamani. Noin 5 minuutin väsytyksen jälkeen lähellä rantaa lohi pääsi irti perhosta. Arvioin lohen painoksi 6 - 7 kiloa. Lohta nousi viimeisen tunnin aikana jokeen, niitä hyppeli virrassa jatkuvasti. Sää pilvipoutainen. Iltapäivällä alkoi tuulla voimakkaasti puuskittain. Lämpötila + 18 C.

 4. Lupa 19 - 20.6

Ostin perhoalueluvan ja varasin veneen Fjellstuen rannasta. Illalla lähdin soutamaan Fjellstuesta ylävirtaan Pikkukosken alle. Heittelin perhoa rannalla,

Pikkukosken alapuolella, mutta mitään havaintoja lohista siellä ei ollut. Paluumatkalla tienpään nivassa 42 cm pitkä harjus otti Rimpauttajaan. Aamulla menin venerantaan , jossa kalastin luvan loppuun ilman havaintojakaan lohista.

5. Lupa 23 - 24.6

Perhoaluelupa. Kalastelin alkuillan alakarilla puolille öin. Sitten menin venerannan puolelle. Kun mitään havaintoja lohista tuntiin ei ollut lähdin nukkumaan. Aamulla menin takaisin venerantaan. Puoli yhdeksän aikaan lohi otti perhoon. Hetken väsyttelyn jälkeen vedin maihin lohen. Vaaka näytti painoksi 3,6 kg. Muita tapahtumia ei ollut. Sää oli vaihteleva, välillä pientä sadetta, lämpöä +18 C.

6. Lupa 26 - 27.6

Perhoaluelupa. Kalastelin koko luvan venerannassa. Sää oli tuulinen ja sateinen, lämpöä vain 7 astetta. Lohia hyppeli kosken alla jatkuvasti. Noin 20 kalastajaa sai vain muutaman lohen saaliiksi. Keskipelistä saivat parhaiten, suurin oli yli 9 kiloa. Minulla ei ollut tärppiäkään koko luvalla. Keskipelissä oli enimmillään 7 miestä, osa joutui seisomaan, kun ei ollut tilaa muutamalla kivellä istua eikä istuinrepulle ollut tilaa.

 7. Lupa 28 - 29.6

Perhoaluelupa. Kolusin pitkin koskea illan aikana ilman nykäystäkään. Aamulla menin sitten maalikiville, josta virkeä titti tarttui perhoon. Kalastelin siinä vielä muutaman tunnin mutta ei ollut tapahtumia. Sitten laskeuduin alakarille, jossa oli muutama kalastaja.  Iltapäivällä Aino oli tullut kävelemällä joelle kalastusta katsomaan. Huomasin hänet rannalla alakarin kohdalla . Menin vuorollani heittämään. Virran alta tarttui  lohi perhoon. Pitkään sain väsytellä lohta ja vetää sitä ylävirtaan kohti alakaria, jossa olisi hyvä vetää se maihin. Lopulta pyysin kuusamolaista nuorta miestä koukkaamaan lohen.

Mies totesi, ettei ollut ennen koukannut lohta, joten neuvoin häntä. Koukkaus onnistui hyvin. Lohella oli iso 1/0 yksihaarainen perho keskellä kylkeä kiinni. Perhossa oli pätkä paksua siimaa. Oli ilmeisesti siltamontulla katkotettu. Myöhemmin perhoa muille näyttäessäni joku tunnisti kenen perho se oli ollut.

Lohi painoi 4,6 kg ja se otti Rimpauttajaan ,kuten maalikiviltä saamani titti.

Sää oli pilvipoutainen, välillä aurinko pilkisteli pilvien raoista.

8. Lupa  30.6 - 1.7

Ostin perhoalueluvan. Kalastelin pääsiassa alakarilla. Illalla titti nappasi jälleen Rimpauttajaan. Seuraavana päivänä puolen päivän jälkeen otti titti 2/0 violettiin kettuperhoon. Sää oli koko ajan sateinen, lämpötila + 6 C. Lohen nousu aika huonoa ajankohtaan nähden. Käpälästä saivat ensimmäisenä vrk:na 25 lohta, toisena vain yhden ja kolmantena 4 lohta. Kokonaisuutena oli hyvä lohireissu. Vesi oli hieman korkealla rannalta kalastusta varten. Niillä muutamilla kunnon heittopaikoilla oli jatkuvasti usean kalastajan rinki, joten rauhallisempia paikkoja piti hakea.

NEIDENELVALLA 27.7 - 5.8

Lähdimme ajelemaan jälleen kohti Neideniä maanantaina 26.7.  Kuusamossa kävimme kaupoissa ja kahvilla. Sieltä sitten kohti Posiota, jota lähestyessämme kauhea ukonilma oli vastassa. Vettä satoi kaatamalla, salamoi ja tuuli myrskyisästi. Kävimme Pentikin putiikissa, josta Aino osti kulhon. Sitten kohti Kemijärveä, jossa ruokailimme. Sieltä Sodankylään, jossa tankkaus ja kahvitauko. Yövyimme Ukonjärven rannalla hyvällä taukopaikalla, jossa emme ole ennen olleet.

Aamukahvit kävimme juomassa Karhunpesäkivellä. Auto tankkaus Inarissa ja sitten kohti Neideniä, jossa olimme iltapäivällä. Vaunualue oli melko täynnä joten ei meinannut löytyä sähköpaikkaa. Pienen etsinnän jälkeen sekin järjestyi.

Laitoimme vaunun asuttavaan kuntoon ja lepäilimme. Kalastajia näytti olevan paljon ja vesi joessa korkeammalla kuin edellisellä kerralla kesäkuun puolivälissä. En ottanut kalastuslupaa vielä illaksi vaan vasta seuraavana iltana aloitin kalastuksen.

1. Lupa 28 - 29.7

Ostin soutuluvan ja varasin veneen Fjellstuen rannasta. Illalla lähdin soutamalla Pikkukoskelle. Sidoin siiman päähän 2/0 perhon. Ylävirtaan soutaessani Pikkukosken alapuolen nivasta lohi otti perhoon. Hetken väsyttelyn jälkeen koukkasin lohen veneeseen. Vaaka näytti kalan painoksi 3,4 kg. Jatkoin matkaa Pikkukoskelle, jossa heittelin rannalta ilman mitään tapahtumia ja havaintoja lohista. Ennen puoltayötä lähdin soutamaan takaisin. Nivan alla huomasin kalan käyvän pinnassa pintakiven yläpuolella. Soudin varovasti matalassa vedessä olevan kiven yläpuolelle. Kala otti heti perhoon ja hyppäsi ilmaan. Kala näytti hyvänkokoiselta taimenelta ja oli virkeä vetämällä pitkiä vetoja. Lopulta kala väsyi ja sain sen haaviin. Kala olikin

tummunut titti, painoa 1,8 kg.  Lohikiintiö oli sitten ennen puoltayötä täynnä.

Fjellstuen venerannassa oli palatessani keväästä tutut kalastuksenvalvojat, jotka auttoivat lohien kannossa vaunulle.

Aamulla lähdin taas soutamalla Pikkukoskelle tarkoituksena harjusten pyynti.

Pikkukoskella oli paljon lohen poikasia, jotka iskivät hanakasti pieniin harriperhoihin, joten lopetin siellä kalastuksen ja lähdin alapuolisen nivaan. Sain siltä vain yhden 38 cm pitkän lihavan harjuksen kuulapää nymfillä. Sää oli sateinen varsinkin illalla.

2. Lupa 30 - 31.7

Ostin perhoalueluvan.Illalla menin alakarille, jossa oli jo 6 kalastaja, osa ranskalaisia. Keskipeilin luona näkyi veden pinnalla muutama kivi.  Menin sinne ja sain laitettua repun muutaman kiven päälle, ettei virta veisi sitä. Istuinkiveksi löytyi juuri vedenpinnan yläpuolella oleva kivi. Kosken alla ei näkynyt kalojen hyppyjä eikä alakarin porukalla näyttänyt olevan tapahtumia.

Noin klo 21 aikaan kala otti perhoon keskipeilin niskalta.  Tovin sain väsytellä lohta keskipeilissä, kunnes se oli kyljellään ja sain sen vedettyä repun viereen parin kiven väliin. Sitten vain papilla päähän. Vaaka näytti 2,2 kg täiselle titille.

Samalla eräs virstanpylväs täyttyi, se oli 300:s saamani lohi. Jonkin aikaa vielä heittelin mutta sitten lähdin nukkumaan. Aamulla menin siltamontulle. Heittelin välillä uppoperhoa välillä Pomperoa. Pomperoon oli muutaman nousu ja kerran lohijalka haki sen vaahtolautan vierestä ja veti veden alle mutta ei tarttunut. Sää oli pilvinen ja ajoittain tihkusadetta.

3. Lupa 1 - 2.8

Ostin perhoalueluvan. Heti illasta menin siltamontulle. Noin klo 21 otti titti vaahtolautan vierestä Pomperoon.  Vedin sen rantaan. Muita tapahtumia ei sitten ollut illan aikana. Aamulla palasin siltamontulle. Lastenaltaan puolella oli aamulla heti titti kiinni pienen hetken. Pomperoon oli monta nousua vaahtolautan vieressä. Kerran lohijalka otti jo Pomperon suuhunsa, mutta hylkäsi sen heti. Kerran sama lohi nousi Pomperon viereen ja löi sitä pyrstöllään. Oli mukava seurata lohen käyttäytymistä kun se jahtasi moneen otteeseen Pomperoa. Jos olisi ollut aikaa härnätä kauemmin lohta, olisi sen saanut luultavasti tarttumaan Pomperoon, niin kiinnostunut se oli siitä. Sää oli vaihteleva, välillä aurinko paistoi.

4. Lupa 3 - 4.8

Ostin soutuluvan ja varasin veneen Fjellstuen rannasta. Illalla soudin Pikkukosken alle vyörymän kohdalle. Siinä heittelin perhoa, mutta ei ollut

mitään havaintoja kaloista.  Hieman ylempänä pari nuorta miestä olivat saaneet titin heti luvan alettua. Hyvissä ajoin lähdin soutamaan takaisinpäin. Sidoin siimaan 2/0 perhon. Saaren alapuolella vapa taipui. Luulin kalaa harjukseksi, mutta se oli 0,6 kg meritaimen. Muita havaintoja ei illan aikana enää ollut. Aamulla lähdin soutamaan taas Pikkukoskelle. Kävin niskalla asti ja kalastin tarkkaan mahdolliset ottipaikat, mutta havaintoja lohenpoikasia isommista kaloista ei ollut. Niinpä lähdin puoliltapäivin soutelemaan alavirtaan. Siimaan sidoin Neiden Pörhön. Jälleen saaren alapuolella vapa taipui. Huomasin, kun lohi nousi vedenpinnalle otin jälkeen ja lähti vauhdilla ylävirtaan. Soudin rantaan, mutta maihinnousu oli hankalaa, kun ranta oli

syvä ja heti rannassa korkea pajukko ja kaiken lisäksi toisella kädellä pidin vapaa pystyssä.  Sain kuitenkin veneen pieneen savipoteroon ja nykäisin sen rantaan kiinni. Lohi oli kaukana yläpuolella, muttei enää vetänyt ylävirtaan. Sain helposti lohen vedettyä kohdalle, jossa näin sen hyvänkokoiseksi koukkuleuka kojamoksi . Muutaman kerran lohi vetäisi vähän matkaa virtaan mutta helposti sain sen sitten koukattua rannalle. Lohi painoi 5,7 kg. Samalla oli kesän lohenkalastus loppusuoralla. Lähetin Ainolle tekstiviestin tulla venerantaan vastaan.

Laskin nivan loppuu. Näin laskun aikana 3 eri lohta matalassa kirkkaassa vedessä, kun ne väistivät venettä muutaman metrin päästä.

Kaikkiaan mennyt lohikesä oli antoisa, vaikka en lohiluokan kaloja saanut heittämällä yhtään. Se ainoa tuli kuitenkin perhoa soutamalla. Irtipäässeitä oli saatuihin nähden vähän. Pomperolla onnistuin saamaan titin ja muutenkin kalastusaikaan nähden sillä kalastus oli parasta lohenkalastusta. Oli taas mukava nähdä samoja tuttuja lohimiehiä vuosien varrelta tutuissa maisemissa. Sai viettää ja kiireetöntä aikaa ja nauttia lohen kalastuksesta ja virran juoksusta tutuissa Norjan maisemissa.  Kalastuspäiväkirjaani, jota olen pitänyt yli 30 vuotta, saan kesän jälkeen merkitä jälleen muutaman sivun verran tietoja saaduista kaloista, ottiperhoista, ottipaikoista, säästä, vesitilanteesta ja muista havainnoista. 

Neidenelvan  ns. keskipelistä sain edelliskesänä suurimman saamani lohen ja tänä kesänä sain samasta paikasta hyvän titin joka oli 300 :s saamani lohi. Ne on hetkiä,  jotka painuvat lähtemättömästi kalamiehen muistiin. On joskus mukava lueskella kalastuspäiväkirjaa vuosien takaa ja huomata , että ilman sitä ei sentään kaikkia tehtyjä reissuja muista,  mutta päiväkirjaa lukemalla reissu kummasti palautuu mieleen.

 

 Neidenelvalla 13.6 – 1.7 2009

Reino ( Renne ) Kaartinen

Lähdimme  Neideniä  kohti  lauantaina 12.6. puoliltapäivin. Kuusamossa pysähdyimme ostoksille ja kävimme kahvilla. Kemijärvellä oli vuorossa ruokailu. Sitten matka  jatkui  pohjoista  kohden. Yövyimme lähellä Tankavaaraa. Seuraavana päivänä matka jatkui Neideniin, jonne saavuimme iltapäivän puolella. Ajoimme suoraan Fjelstueen,  jonka asuntovaunualueella oli noin 10 Norjalaista vaunua rivissä joen rannalla.Laitoimme vaunun alueen tasaisimmalle paikalle. Sitten lähdimme katselemaan näkymiä joella.

Kalastajia näkyi joella olevan jonoksi asti, siltamontulla eniten. Vettä  reilunlaisesti,  joten perhonheittopaikat olivat vähissä. Kävimme katsastamassa myös Korpiniemen leiripaikan. Paikka oli ensisilmäyksellä kuloheinätuppaiden vallassa oleva epätasainen savikko. Eipä kyllä houkuttanut leiripaikaksi, vaikka siellä pari vaunua olikin. Katsoin myös millaisia veneitä rannassa oli varausta silmälläpitäen. Sitten takaisin  Fjelstueen  valmistautumaan lohihommiin. Ensin oli kalastusvälineiden desifisiointi. Sitten  luvan ostoon ja veneen varaukseen.

1.       Lupa  13 -14.6

Ostin  soutuluvan , koska heittopaikkoja oli käytännössä vain Siltamonttu ja Väyläkoste. Isot kalat näyttäytyivät  kosken  alla harvakseltaan. Muualla oli aika hiljaista. Tein illalla 3 laskua aina Korpinivan alapuolelle, mutta pariin pieneen tärppiin ilta jäi. Puolen yön jälkeen lähdin vaunulle nukkumaan. Aamulla sitten ensimmäisellä  laskulla eurotitti hyväksyi 2/0 Mar-Lodgen kosken alusmontun  niskalta.  Soudin vielä pari laskua mutta pari  tärppiä vain oli.  Sitten totesin soutuhomman tällä luvalla riittävän.

2.       Lupa 15 – 16.6

Ostin  perholuvan.  Siltamontulla luvan aloituksessa oli jonossa 11 vapaa, joten eipä tehnyt mieli siihen jäädä.  Kolusin pitkin koskea  ottipaikkoja  kokeillen, mutta koko luvalla ei ollut nykäystäkään.

3.       Lupa 17 – 18.6

Ostin  soutuluvan. Yöllä klo 01.30 Korpinivan kulmakiven alapuolelta otti kala jälleen Mar-Lodgeen. Kala oli virkeä, veti pitkiä syöksyjä nivan alapuolella pitkin jokea. Sain mennä ainakin pari sataa metriä alavirtaan ennen kuin koukkasin  4,5 kg jalan veneeseen. Sitten oli nukkumaan menon aika. Aamun ensimmäisellä laskulla klo 08.15 otti kala samaan perhoon  kosken alla. Kala ui rauhallisesti ja juroi välillä syvällä. Samaan aikaan edellä menneessä veneessä kalastaja väsytti kalaa ja souti rantaan. Itse tein samoin kun näin lohen ensimmäisen kerran, totesin lohen isommaksi kuin yöllä saamani. Rantauduttuani väsyttelin lohta, joka uiskenteli  näkyvillä matalassa vedessä. Edellä menneen veneen kalastaja huuteli alapuolelta tarvitsenko apua. Pyysin tulemaan koska ranta oli pajukkoa ja rantavedessä oli heinää ja ranta oli pehmeää. Pian sitten kuusamolainen Vilho Tornberg  koukkasi lohen rannalle. Lohi oli 8,0 kg ja pituus oli 97 cm. Lupa oli sitten käytetty!

Päivällä kävin yhden käden vavan kanssa Veinesfossenin alapuolella harjuksia yrittämässä. Kolme alamittaista onnistuin  tuulisessa säässä artuttamaan. Mittakaloista ei merkkiäkään. Tornberg sai seuraavana iltana kosken alta 18,5 kg kojamon.

Sää oli puolipilvinen  +8 C. Vesi oli noussut noin 10 cm vuorokaudessa.

4.     Lupa  20- 21.6

Ostin perholuvan. Kalastin ns. venerannassa.  Eurotitti huoli perhon alkuillasta. Sitten klo 22.28 otti kala jälleen Mar-Lodgeen. Kala painui alusmonttuun  ja  juroi siinä pitkään uiden vain pienellä alalla. Pidin kalaa vain paikallaan ja pumppasin sitä aina lähemmäksi.  Muutaman kerran lohi räiskäisi pinnassa. Noin puolen tunnin väsyttelyn jälkeen Matti Kinnunen koukkasi lohen rannalle. Lohi painoi 8,5 kg ja pituus oli 98 cm.Lohilupa oli sitten käytetty ja ei kun nukkumaan hyvillä mielin.

Sää oli + 6 C, ajoittain tihkusadetta ja kova tuuli ylävirran puolelta.

Aamupäivällä lähdin sitten yhdenkäden vavan kanssa katsomaan Veinesfossenin ja Pattakosken välistä aluetta harjuksen toivossa. Tuuli oli edelleen  voimakas  jokea pitkin. Tuikkeja ei näkynyt missään eikä hyönteisiä lentänyt siinä tuulessa. Kuitenkin Pattakosken niskalta tarttui 600 g harjus kuulapäänymfiin. Tulipa hyvä savukala eurotitin rinnalle!

5.       Lupa  22 – 23. 6

Ostin perholuvan. Suuntasin jälleen venerantaan. Siellä oli muutama mies pyörittämässä rinkiä.Yöllä klo 23,17 otti kala Green-Buttiin.  Kala  pysyi taas hyvin kosken alusmontussa, jossa se juroi ja ui rauhallisesti edestakaisin. Kerran lohi veti alavirtaan muutaman kymmenen metriä. Pumppasin lohta aina lähemmäksi rantaa ja lopulta taas Matti  Kinnunen koukkasi lohen venerantaan. Lohi oli paksu ja lyhyt. Painoi 9,0 kg ja pituus oli 94 cm. Ilmeisesti oli ns. Paatsjoen kantaa.  Oli nukkumaan menon aika!

Aamupäivällä kävin sitten venerannassa heittelemässä. Pari  tärppiä  oli vaan ei tarttuneet. Lohta alkoi nousta paremmin jokeen, eivät olleet otillaan vaan menivät vauhdilla ylävirtaan.

6.       Lupa 24 – 25. 6

Ostin  perholuvan. Kalastelin alakarilla ja venerannassa.  Yksi  ilmeisesti  titti pääsi irti alakarilla puoli tuntia ennen lupa-ajan päättymistä.

7.       Lupa  26 – 27. 6

Ostin perholuvan. Kalastelin etupäässä venerannassa. Yksi  titti irtosi perhosta aamuyöllä. Lohta näkyi vähän kosken alla.

8.       Lupa 28 – 29. 6

Ostin perholuvan. Illan kalastelin pitkin koskea. Kävin läpi ottimonttuja  missään en huomannut kalaa eikä  tärppejä ollut.  Kalastajia oli joka paikassa jonoksi asti. Uusia oli tullut joelle viikonlopun aikana. Niinpä menin nukkumaan pian puolenyön jälkeen. Aamulla palasin joelle. Laskeuduin sillalta maalikiviä kohden kun siellä ei näyttänyt olevan ketään. Mennessä   kokeilin  tutut  ottipaikat vaan eipä niistä mitään kuulunut. Maalikivillä lohi nousi perhon vieressä pintaan vaan ei ottanut sitä. Pari tuntia päivystin paikalla ilman tapahtumia tai havaintoja kaloista. Alempana keskipeilissä näkyi 2 kalastajaa ja venerannassa oli ainakin puolenkymmentä sekä alakarilla  ainakin  6 kalamiestä.  Menin alakarille istumaan odottamaan heittovuoroa.  Heittämässä ollut lopetti ja meni alakarille. Sitten meni vuoroaan odottanut heittämään.  Tovin aikaa heitettyään hän lopetti ja meni alakarin porukkaan.  Kertoi  olevansa  Helsinkiläisestä kalaporukasta.Jäin paikalle yksin. Heittelin paikan läpi muutaman  kerran , vaihtaen välillä perhoa. Vaihdoin siimaan vihreän  Mar-Lodgen. Menin heittämään,  peilin alapäässä kala otti perhoon. Painui virran alle ja jäi hetkeksi paikalleen. Sitten se lähti uimaan ylävirtaan virran alla. Nousi vastavirtaan noin 20 metriä. Kiristin hieman vetoa, ja kala lähti tulemaan alaspäin. Lohi tuli peilin yläpäähän matalaan veteen, jossa näin sen ensimmäisen kerran. Arvioin lohen noin 10 kiloiseksi. Sitten lohi lähti vauhdilla virranreunaan ja hyppäsi  ilmaan, tehden voltin ja yrittäen lyödä pyrstöllä siimaa.  Samalla näin arvet  lohen kyljessä. Lohi pysyi hetken vielä keskipeilissä. Sitten se  lähti  menemään  alakarin laidassa olevaan syvää virtaan. Lohi veti alavirtaan noin 30 metriä ja pysähtyi. Kelaamalla ja kävelemällä ylävirtaan sain lohen lähelle. Samalla kiersin alakarin  puolelle,  josta olisi hyvä ottaa kala ylös ja jossa oli muita kalastajia. Lohi ei enää yrittänyt lähteä alaspäin vaan ui syvänteessä.  Pian lohi alkoi näyttämään  kylkeään. Otin  koukun  selästä  ja  annoin sen samalle miehelle,  joka oli  ennen minua keskipelissä  kalastamassa.  Mies koukkasi sitten rannalle. Olipa ison näköinen lohi!  Papilla  päähän ja veren lasku. Sitten lohi punnittiin kahdellakin digitaalisella vaa`alla. Ne näyttivät 13,08 – 12,96 kiloa. Se oli sitten oma lohiennätys! Pituutta lohella oli 112 cm. Väsytysaikaa en tullut katsoneeksi mutta ei siinä Reijo Moilasen mukaan 15 minuuttia mennyt. Olipa sitten melkoinen kantourakka  kantaa  lohi  sillan pielessä olevalle autolle. Meinasi  hieman  hikeä pukata ennen kuin olin autolla.  Aurinkokin paistoi juuri silloin.  Toimittaja – valokuvaaja  Hannu Kostilainen sitten  valokuvasi  saalista  sillan luona.  Hän oli tekemässä  lehtijuttua  Neidenelvan  kesästä 2009.

Puoliltapäivin palasin joelle ja menin venerantaa heittämään. Klo 12,30 kala otti jälleen perhoon.Virkeä  lohijalka,  jonka vedin maihin. Lohi painoi 4,1 kg. Oli mukava lopetus hienolle ja ikimuistoiselle lohireissulle!

Oli mukava tavata jälleen vuosien saatossa tutuiksi tulleita kalamiehiä, ympäri suomenmaata,  jotka olivat jälleen kokoontuneet lohijoen äärelle rakkaan harrastuksen pariin viettämään kiireetöntä  ja leppoisaa aikaa Norjan upeissa maisemissa!

21.6.2009

Matti ja Renne Näätämöllä.

Laksefiske.no kertoo heidän saaneen kehukaloja. Rennen kohdalla pilkkuvirhe, kyseessä on 1,4 kilon titti, ei siis yli 14 kiloinen. Matilla 7,4 kg, Rennellä 8 ja 4 kiloiset. Nam

Teno 10.- 18.6.2009

 Ale, Sakari, Veikko ja Marju

”Vieläkö on villihevosia” kuului Lapin radiosta Hanna Ekolan laulamana kun nousimme Petsikon korkeimmalle. Sama laulu soi hittinä vuonna 1990 kun olin Näätämöllä ensimmäistä lohikertaa. Tuolloin kertanauttiminen aiheutti elinikäisen riippuvuuden.  Tuoko tuo laulu nyt mukanaan samanlaisen lohireissun? 

Rastigaisan huiput  näkyivät kokonaan lumen peitossa. Mette oli ennustuksissaan lupaillut lämpenevää säätä alkuviikolle, joten saattaapi olla vettä luvassa jos helteeksi pukkaa.

Utsjoen kaupat olivat jo päiväannoksensa myyneet ja panneet ovet säppiin, kun klo 20 jälkeen saavuttiin kirkolle, muonatäydennys jäi siis saamatta. Luvat onneksi saadaan lohikellarista, ja siinä toivossa ajettiin Alakönkään kioskille. Sekin oli vielä sesongin ulkopuolisissa aukioloajoissa, ja tietenkin kiinni. Onneksi Sakarilla oli kioskinpitäjän puhelinnumero, ja kohta rouva Länsman ystävällisesti saapui vapauttamaan meidät lisenssiongelmasta.

Löysät piti kuitenkin päästä heittämään pois, ja niin marssittiin aluksi Siiriin. Sanoivat paikan menneen pilalle tulvan siirtämien massojen myötä. En tiedä onko, sillä en ole tuota paikkaa juuri onkinut, muutaman kierroksen joskus 90-luvun alkupuolella. Eipä kyllä nytkään sytyttänyt.

Joki vaikutti tyhjältä, ei paljoa  kalamiehiä, ja kulkuttajatkaan eivät juuri häirinneet onkimista. Vesi oli noin 9 asteista ja vedenkorkeus matalalla. Sakari kahlasi kokeeksi Siiristä Välikariin, hyvin pääsi, ja pääsi poiskin kastumatta.  Poistuttiin mökin lämpimiin kohta puolenyön jälkeen. Kunnon unen jälkeen suunnattiin vuokraveneen keula kohti Jussaa jossa päivän kalastuksen jälkeen todettiin kalan liike heikoksi.   Uusien lupien ostamisen jälkeen ilta kalastettiin Piltamossa.

Perjantaiaamuna Veikko ja Sakari suuntasivat Jussaan, minä jäin Marjun kanssa kokeilemaan Kotamontun seutuja ja alakaria.  Tyhjän pyytämistä. Siiristä saivat titin ja toisen talvikkotitin onkimies päästi vapauteen. Jussasta ei mitään. Illalla vedettiin vene ylös kioskille, ja uusien lisenssien myötä laskettiin Välikariin. Välikarissa oli hyvät virtaukset, mutta kalat puuttuivat. Puolenyön jälkeen Veikon pyytöä kävi joku kopasemassa. Hiljaista oli ja kun supraspinatus-jännekkin oireili niin häivyttiin Marjun kanssa nukkumaan.   Aamuyöstä Veikko oli saanut eurotitin, joten lohikeittotarpeet oli kasassa.

Lauantai olikin jo aurinkoinen päivä. Laskettiin koko venelastilla Välikariin, ja minä soutajana  sain / jouduin ensimmäiseksi laskijaksi. Kuten monesti ennenkin ensimmäinen laskija on vaarassa saada kalan ottamaan. Näin kävi  ja eurotitti oli kohta haavissa, täit kyljissä kertoi kalan olevan kohtalaisen uudesta nousuparvesta.  Vesi lämpeni aina 10,5 asteeseen ja kalan liikkuminen oli huomattavasti vilkkaampaa. Päivän aikana Marju ja Sakari saivat kumpikin yhden, ja Veikko 3  eurotittiä. Tapahtumia useita.  Mielenkiinnolla todettiin monen kalan ottaneen perhoon siiman sisäänvedon aikana.

Sunnuntai aamulla palattiin Välikariin. Siiristä kahlanneella onkijalla oli ollut kymppikala ja titti kiinni.  Hän palasi Siiriin eikä jäänyt meidän kanssa rinkiä pyörittämään, olisi siihen kyllä sopinut. Marju tarvitsi ”henkivartijan” kovassa virrassa , ja niinpä minä jouduin laskemaan joka toisen laskun. Olisin minä kyllä muutaman hetken halunnut vaikka istahtaakin vuoroa odottamaan.  Päivän saldona Veikolle 2 ja Sakarille 1 eurotitti.  Illalla sauna ja lohikeitto.

Lauantaina Vauhtikarin kalastajat olivat nähneet hylkeen vauhtikarin niskalla, Lapin radio kertoi hylkeen olleen sunnuntaina Utsjoella, lieneekö ollut sama sillinsyöjä?

Rauhoituspäivän aikana vesisade nosteli hieman vedenkorkeutta. Maanantaina Veikko ja Sakari yritti vielä Välikariin, mutta joutuivat palaamaan takaisin. Sieltä ei enää saanut veneelle kiinnityspaikkaa. Vauhtikarin kalastus oli entisenlaista puurtamista. Tapahtumat harvassa ja vähäisetkin otit varovaisia.  Veikko onnistui kuitenkin vielä saamaan 2 tinttarallaa alkuviikon aikana. Silver&Black sommitelma oli hänen  8 kalansa jälkeen entinen.

  Keskiviikkona veneen sai juuri ja juuri kiinni vauhtikarin kiviin. Veikko sinnitteli päivän siellä, me muut kokeiltiin viimeisen luvan  onneamme Siirissä muutaman muun kalastajan kanssa. Sakari piteli tittiä ja Tikkasen Markolla kävi vähän parempi kala kokeilemassa. Siinäpä ne…   

Vesi nousi koko ajan, lämmöt 8-9 asteessa, ja monenlaista  roinaa virtasi alas jokea. Vesi oli kuitenkin verraten kirkasta, joten ilmeisesti nyt oli tulossa ne rästikaisan lumet, joita tullessa katseltiin.

 Ei ollut villihevosia siiman nokassa.  Mutta mukava reissu silti. Näki taas vanhoja tuttuja ja  uusia tuttavuuksiakin  syntyi.

Ja Rastigaissan huiput oli lähes lumettomina, kun torstaina palailtiin.

Ale

8.6.2009 klo 18.00

Viestiä Näätämöltä pukkaa... " Heikkoa yleisestikkin ottaen, mutta Hossan lohikombinaatti on päässyt ruotovellin syöntiin. Pena sai  pe yönä 10,5 Matti ja toimittaja 4,5 ja Reijo 5,5 . Kaikki perhokaloja soutamalla. vesi + 9 astetta".  Kuulema ihan mukavaa hommaa.

31.5.2009  klo 22.00

Taas on alkanut "Lohiaika". Ensimmäinen autokunta on jo matkannut  Näätämön suuntaan, ja aloittaa kohta kalastuksen Näätämöllä. Toivottavasti siellä tapahtuu jotakin, ja me kotona kärsivät saamme kuulla positiivisia uutisia kalansaaliista. Keskiviikona on lähdössä toinen aalto Näätämön suuntaan.  10.6. suuntaa Tenolle yksi autollinen ja .....

Toivottavasti jotain tietoa kalareissuista ilmestyy myös tälle palstalle.

T. AS